Perustuslain 12 §:ssä säädetään sananvapaudesta ja viranomaisen asiakirjojen julkisuudesta. Tietosuoja-asetuksen 85 artiklassa on säännökset henkilötietojen käsittelyä koskevasta sananvapauspoikkeuksesta. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on lainsäädännöllä sovitettava yhteen tietosuoja-asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan sekä oikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, mukaan lukien käsittely journalistisia tarkoituksia ja akateemisen, taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten. Tietojärjestelmälaissa tulee pyrkiä sovittamaan yhteen henkilötietojen suoja sekä oikeudenkäynnin julkisuuden periaate ja sananvapaus. Menettely, jolla mahdollistetaan myös henkilön nimeen perustuvien, journalistista tarkoitusta varten tehtyjen tietopyyntöjen keskittäminen Oikeusrekisterikeskukseen, helpottaisi sekä tiedotusvälineiden että tuomioistuimien työtä ja edistäisi tiedotusvälineiden ja sitä kautta muiden tahojen mahdollisuuksia saada tietoja tuomioistuinten asioista ja ratkaisuista mahdollisimman asianmukaisella tavalla. Henkilötietojen suojan kannalta muutos ei olisi huomattava, koska kyse on julkisista tiedoista, jotka olisivat joka tapauksessa saatavilla tuomioistuimista myös nimellä tai muulla henkilön tunnistetiedolla hakemalla. Hakutuloksista myös ilmenee henkilön asema kussakin jutussa, sillä diaaritietoihin on merkitty henkilön asema esimerkiksi vastaajana, asianomistajana, asianosaisena tai todistajana. Nimi tai muu henkilön tunnistetieto tulisi kuitenkin hyväksyä hakuperusteena vain silloin, kun on kyse sananvapauspoikkeukseen perustuvasta henkilötietojen käsittelystä. Oikeusrekisterikeskus valtakunnallisen tietovarannon rekisterinpitäjänä varmistaa, kuuluuko tietopyyntö sananvapauspoikkeuksen piiriin. Käytännössä suurin osa journalistisessa tarkoituksessa tehdyistä tietopyynnöistä tulee valtamedian edustajilta. Oikeusrekisterikeskus ei luovuta tietoja 17 §:n 3 momentin nojalla, jos journalistista tarkoitusta ei ole.
Lain 6 §:ssä säädetään velvollisuudesta toimittaa tietoja tietojärjestelmään. Säännös mahdollistaa tietojen toimittamisen myös muutoin kuin suoraan järjestelmään tallentamalla tai merkitsemällä. Käytössä olevat tietojärjestelmät eivät vielä mahdollista kaikkien tarvittavien tietojen toimittamista suoraan tietojärjestelmään merkitsemällä. Esimerkkeinä voidaan mainita korkein oikeus, joka toimittaa tekemänsä ratkaisut sähköpostilla tai paperilla sekä hallinto- ja erityistuomioistuimet, jotka myös toimittavat eräitä seuraamusmaksuja ja uhkasakkoja koskevia ratkaisuja sähköpostilla tai paperilla. Tavoitteena on kuitenkin siirtyä kokonaan sähköiseen käsittelyyn, joten muiden toimittamistapojen tulisi olla poikkeuksellisia ja niiden tarkoituksenmukaisuutta tulisi pohtia kussakin yksittäistapauksessa. Tarkoituksenmukaisuutta koskevassa harkinnassa ja arvioinnissa tulisi ottaa huomioon taloudelliset vaikutukset. Jos järjestelmän kehittäminen muodostuisi kustannuksiltaan suureksi suhteessa siihen hyötyyn, mitä tietojen merkitsemisellä tietojärjestelmään saataisiin, voitaisiin tietoja edelleen toimittaa muulla tavalla kuin merkitsemällä ne tietojärjestelmään.
Ehdotetuilla muutoksilla voidaan arvioida olevan vaikutusta tiedotusvälineiden tiedonsaannin tehostamisessa. Tiedotusvälineiden on mahdollista saada samalla kertaa valtakunnallisesta tietovarannosta kaikkien tuomioistuimen diaaritiedot kymmenen vuoden ajalta sen sijaan, että tietoja tarvitsisi tiedustella erikseen jokaisesta tuomioistuimesta. Tiedotusvälineiden tiedonsaannin tehostaminen nopeuttaisi välillisesti myös kansalaisten tiedonsaantia yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa sekä julkisuudessa kiinnostusta herättäneissä asioissa. Myös tutkijoiden tiedonsaanti ratkaisuasiakirjoista tehostuisi, jos tietojen poistoaika nostettaisiin viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Rekisteröityjen osalta muutos tarkoittaisi sitä, että samat tiedot olisivat kauemmin saatavilla kahdesta eri rekisteristä; valtakunnallisesta tietovarannosta ja tuomioistuinten omista järjestelmistä. Rekisteröityjen yksityisyyden suojaa parantaisi kuitenkin se, että henkilötietojen poistoaikojen laskeminen alkaisi ratkaisun antopäivästä eikä ratkaisun lainvoimaiseksi tulemisesta.
Samat asiakirjat ja diaaritiedot kuin edellä mainituissa osajärjestelmissä on Kansallisarkiston päätöksillä 27.5.2019 KA/14255/07.01.01.03.01/2018 (HAIPA) ja 14.5.2019 KA/14902/07.01.01.03.01/2018 (AIPA) määrätty tuomioistuimissa ja Syyttäjälaitoksessa pysyvästi säilytettäviksi.
Lisäksi vakuutusoikeus katsoi, että olisi hyvä määritellä toimenpiteet, joilla hallintotuomioistuin ja erityistuomioistuin voi rajoittaa tiedon antamista lain 16 §:n 3 momentin perusteella. Järjestelmien teknisessä kehityksessä tulisi ottaa huomioon tietojen siirtyminen automaattisesti tuomioistuimen omista järjestelmistä valtakunnalliseen tietovarantoon ilman, että tuomioistuimen tarvitsee tehdä lisätoimenpiteitä. Lausunto ei tältä osin aiheuta muutosta ehdotuksiin. Tällä hetkellä tuomioistuimen omaan järjestelmään tehty merkintä salassapidosta välittyy automaattisesti valtakunnalliseen tietojärjestelmään.
Oikeushallinnon valtakunnallinen tietojärjestelmä on tarkoitettu lainkäyttöasioiden käsittelyä ja täytäntöönpanoa sekä oikeusministeriön hallinnonalan tutkimus- ja suunnittelutoimintaa varten. Lain tarkoituksena on myös välittää yleisölle tietoja tuomioistuimien käsittelyssä olevista asioista. Lisäksi lain yleisenä tavoitteena on varmistaa henkilötietojen suoja oikeushallinnon valtakunnallisessa tietojärjestelmässä ja siihen liittyvässä tietojen käsittelyssä. Oikeushallinnon valtakunnallinen tietojärjestelmä sisältää erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvia henkilötietoja sekä rikostuomioita ja rikkomuksia koskevia henkilötietoja, minkä vuoksi tietojärjestelmän tiedot on säädetty viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 28 kohdan nojalla salassa pidettäväksi.
Laki sisältää pykälämäärään nähden useita informatiivisia viittauksia. Yleislakeihin ei pääsääntöisesti viitata, jos yleislaista ei poiketa. Lakia soveltavat ensisijaisesti Oikeusrekisterikeskus ja oikeushallinnon viranomaiset, jolloin tarvetta useille informatiivisille viittauksille ei ole. Lain 2 §:n 1 momentissa oleva viittaus tietosuojasäännöksiin on kuitenkin perusteltua säilyttää, koska se ilmaisee rekisteröidylle, että Oikeusrekisterikeskus soveltaa sekä tietosuoja-asetusta että henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä annettua lakia (1054/2018, rikosasioiden tietosuojalaki). Laista tulisi poistaa muut viittaukset yleislakeihin sekä tarpeettomat informatiiviset viittaukset.